torstai 13. joulukuuta 2018

Pettymyksiä pettymysten perään

Sitähän tämä pohjimmiltaan on... vaan ei, ei taaskaan onnistunut viime siirto, ei tullut taaskaan verikokeessa ilmi että minkäänlaista kiinnittymisyritystä olisi tapahtunut.
Testipäivä oli siis viime perjantaina. Tätä ennen en malttanut olla testaamatta, ja aloitin kotitestein testaamisen jo maanantaina. Ajatuksena oli poistaa turhia toiveita, mutta onnistuinkin vain lisäämään niitä; maanantaina illalla tekemääni kotitestiin tuli ihan testiajalla hyvin hyvin hailurainen viiva, jossa mielestäni oli jopa aavistus väriä.

Vaan kuten arvattavissa on, oli turha toivoa liikoja. Perjantaiaamun verikokeessa ei näkynyt enää mitään. Sinänsä jo kotitesteistä sen osasi aavistaa - vaikka testeihin tuli mielestäni jotain, oli ne huomattavasti vaikeammin havaittavissa kuin maanantainen hailura.

Haluaisin ajatella että se maanantainen hailura oli kiinnittymisyritys. Että hcg vain katsoi verestä nopeasti eikä siksi näkynyt perjantaina mitään... vaan voi olla että se oli myös halpis rfsu-testien kuuluisa viivanpaikka. Niitä oli ainakin ne seuraavat testit... mutta hämäävää oli, että ennen minulla ei ole testiajalla heti parissa minuutissa ilmestynyt viivanpaikkoja.

Vaan sinänsä turha miettiä moisia. Tavallan kai järkevintä olisi olla ees testaamatta kotona - kun verikoe kuitenkin paljastaa lopulta kuinka käy. Mutta niin sitä vaan itsensä löytää testien kimpusta, hohhoijaa...

Vaan uuteen yritykseen reippaasti vain. Nyt on muutama päivä nielty pettymyksen kyyneliä ja jaksaa taas olla hieman optimistisempi! Tänään oli uutena juttuna näin kierron alkupuolella kohdunkaulan laajennusoperaatio. Sain siihen suonensisäiset kipulääkkeet, mutta valitettavasti ne eivät toimineet minulla juurikaan. Kipu oli verrattavissa ensimmäisen puntioni painajaismaiseen kipuun.
Onneksi operaattio oli kuitenkin lyhytkestoinen. Nyt se on onneksi ohitse! Toivottavaa olisi että siirrot olisi nyt tämän myötä hieman helpompia operaatioita. Kun se tämän tarkotuiksena kuitenkin oli.

Seuraava siirto olisi edessä joulupyhien jälkeen. Toiveikkain mielin taas eteenpäin vain. Vaikka kyllä minä taas viikonloppuna hetken mietin, että vieläkö jaksan. Että olisiko tauon paikka. Pitäisikä hetkeksi unohtaa tämä yrittäminen.
Mutta loppuviimein koen että parempi jatkaa vain suoraan. Saa taas kohta jännittää ja olla toiveikas, sen sijaan että oottelisi tauon päättymistä ja pääsemistä taas yrittämisen makuun... eli voinee todeta, että vielä minä jaksan. Vielä tähän riittää energiaa ja toivoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti