maanantai 26. marraskuuta 2018

Taas on yksi siirto ohitse

Tällä kertaa meni vähän vaikeemman kautta. Oli jotenkin aiempia kertoja selvästi vaikeampaa löytää katetrille kohtuun oikea reitti. Ja jotain mutkia piti suoristellakin niillä välineillä, teki kipeää ja kesti kauemmin kuin ennen.
Meinasi ihan oma jaksaminen loppua, kun se mahan voimalla painelu päältä ja samaan aikaan välineillä oikean reitin etsiminen pisti olon jotenkin tosi etovaksi. Oikeastihan toimenpide ei kestänyt kovin montaa minuuttia kauemmin kuin tavallista, mutta oli sen verran epämiellyttävää että jaksaminen oli vähissä.

Ehkä se on osaksi sitäkin, että jaksaminen jatkuviin negatiivisiin tuloksiinkin on jo tosi kortilla. Siirron jälkeen mietin kotimatkalla, jaksanko mitenkään tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävää kolmatta ivf-hoitokierrosta punktioineen kaikkineen, jos jo nyt alan olla aika poikki tähän kaikkeen. Jatkuvat lääkekuurit, lääkärikäynneillä ravailut, aina vain uusia hankaluuksia, negatiiviset testitulokset... kyllä se näin pidemmän päälle on tuntunut yhä raskaammalle jo.

Vaan nyt on kuitenkin taas viisipäiväinen blasto onnellisesti kyydissä, eikä voi kuin toivoa parasta. Jos vain toivon sirpaleita jostain löytäisi.

Mikäli tämäkään ei nyt onnistu eli raskaus ei ala, olisi tarkoitus tehä ensi kierron alussa kohdunkaulan laajennus. Ilmeisesti sen takia, kun nämä siirrot on pääosin olleet hivenen haasteellisia, tarkoitus kai olisi että se helpottuisi toimenpiteenä vähän. En oikein tiedä onko sillä raskautumisen kannalta suurta vaikutusta, mutta se selvinee sitten jos asia tulee ajankohtaisemmaksi...

Huomenna sitten taas pistän gonapeptylin ja alan jännäilemään kuinka käy. Vielä on kolme blastoa pakkasessakin, pitäisi vain jaksaa toivoa että ehkä vielä joskus onnistuu.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Blogin päivitys vähän unohtui

Niin vain taas tuloksena oli reilu viikko sitten nega, kun verikokeen tulokset tuli.
Testaamiseen kotitestein innostuin tällä kertaa jo hyvin aikaisin, viidentenä piinapäivänä. Sinä päivänä sain testiin aivan testiajan lopussa (ko. testimallilla se tulkinta-aika on puoleen tuntiin asti) jotain hyvin hyvin hailuraista. Erikoinen piirre oli, että se pari tuntia myöhemmin oli helposti, ilman "kikkailuja" nähtävissä. Toki tuolloin oli jo testiaika ohi eikä testiä ees saisi enää vilkuilla, vaan toiveikkaana sitä eimalta olla tekemättä...
Vaan kyllä silti luulen että se oli vain harvinaisen selkeä viivanpaikka. Hämmentävää tosin on, että euraavana päivänä samalla testillä kävi samoin, joskin se oli vielä hailurampi. Mutta ikäänkuin testiajan loputtua oli ihan helposti nähtävissä.
Siitä vielä seuraavapäivänä tein toisen valmistajan testin ja se oli jo ihan puhdas nega ilman mitään viivanpaikkoja. Tein samalla myös kolmannen testin tällä rfsu:lla jolla sain näitä kummallisia viivanpaikkoja ennen tuota, ja sillä kertaa testi pysyi puhtaan negana, ei tullut mitään viivanpaikkaa testiajan päätyttyä näkyviin.

Toki rfsu:n testeistä kuulee paljon huonoa, mutta minua hämää se, että en ole ennen saanut niihin ees tuollaisia viivanpaikkoja. Eikä noiden kahden testin jäleen mitään näkyviä viivanpaikkoja ilmestynyt. Eli oliko ne viivanpaikkoja vai eivät...

Vaan se jää ikuiseksi arvoitukseksi. PP10 oli veritestiin aika ja tulos tuli samana iltana, ja ihan nega oli kuten aiemmissakin siirroissa. Ei mitään kiinnittymisyritykseen viittaavaakaan, vaikka sitä toki olin noiden rfsu:n parin testin myötä enemmän uskaltanut jo toivoa. Vaan ei niin ei, joten kaipa ne pelkkiä viivanpaikkoja olivat vain. Tai mistäpä tuota koskaan voi tietää.

Sen verran pahaa tämä negatulos taas teki että oli pakko ottaa hetkeksi etäisyyttä aiheeseen eli en viitsinyt blogiakaan päivittää.

Vaan uutta yritystä kohti vain! Eilen aloitin taas zumenon-lääkityksen ja pitkä tylsä odotusaika seuraavaan siitoon voi alkaa. Tämä väliaika on aina niin tylsää...