torstai 18. lokakuuta 2018

Seuraava PAS lähestyy

Ensi viikon tiistaina olisi taas siirto aika edessä. Se olisi sitten kolmas siirtoon asti selvinnyt alkio, mikäli sulatuksesta pikkuinen selviää. Hiukan jo alkaa jännittämään miten tällä kertaa käy...

Tämä tylsä alkukierto on mennyt vaihteeksi aika nopeasti. Osasyynä ehkä viime viikkoinen työtapaturmani, oli ainkin muuta ajateltavaa muutamaksi päiväksi kuin nämä hoidot. Sain kemialliset palovammat reisiin töissä, luojan kiitos selvisin säikähdyksellä eli tuli vain lievät, ensimmäisen asteen palovammat. Isot kyllä, mutta aineksia olisi ollut paljon vakavampiin vammoihin. Vaan kiitos nopean ensiavun, nyt ei ole enää kuin isot punaset läikät reisissä, eikä pysyviä arpiakaan pitäisi tulla.
Vaan kyllä ekan päivän mietin kovasti miten hoitojen käy, jos vammat osoittautuukin vakavammiksi. Mutta nyt se murhe on historiaa!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin väsynyt olo tähän jatkuvaan hormonien kanssa elämiseen. Vaan eiköhän se taas mene ohitse sitten kun siirtoon (toivottavasti) pääsee ja on konkreettisempi syy näitä lääkityksiä jaksaa. Toivon että jaksan taas olla ainakin ekat päivät siirron jälkeen positiivisin mielin. Kyllä se edes muutaman päivän positiivisuustuo kummasti jaksamista koko tähän prosessiin.

Toisaalta surettaa jo etukäteen että tuskinpa tulee taaskaan ees kiinnittymisyritystä. Mitä antaisinkaan siitä että tulisi ees hipaisu, ees pieni toivon pilke että raskaus olisi joskus mahdollinen. Edes jonain päivänä...

Nyt ei voi  kuin elää taas päivä kerrallaan, tiistaita sekä kauhulla että innolla odottaen.

2 kommenttia:

  1. Koita vaan uskoa siihen, että joskus se onnistuu! Se palkinto on niin suuri, että kannattaa jaksaa sitkeesti vaan eteenpäin :) Elämä osaa yllättää sillä hetkellä, kun tuntuu ettei tästä mitään tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta :) eihän se tässä tosiaan oikein auta kuin elää toivossa. Turha se kai etukäteen murehtia liikaa jos ei käykään niin kuin toivoo...

      Poista