perjantai 29. kesäkuuta 2018

2. PAS peruttu.

Tänään oli tarkoitus viimein päästä taa yrittämisen makuun. PAS sovittu tälle päivälle. Vaan kun oli vain yksi alkioraukka pakkasessa, niin mitäpä lopputulosta voi minun tuurillani oottaakaan.
Niin, tuli se pahamainen aamupuhelu ja ilmoitus ettei siirtoa päästä tekemään. Alkio ei siis selvinnyt sulatuksesta.

Vaikka henkisesti olin mielestäni hyvin varautunut tähän, niin isku oli ja on tosi kova mulle. Vaikka epäilin viime kierroksen selviämättömien alkioitten perusteella näin käyvän enkä siksi blogiakaan jaksanut päivittää... silti tekee pahaa. Tuhansia ja tuhansia euroja tähän IVF-kierrokseen käytetty, lopputuloksena että kerätyistä 12 munasolusta, niistä pakkaseen saaduista neljästä alkiosta, vain yksi siirrettiin. Eli se viime kierron yritys.
Se oli siinä sitten. Nyt on alkiot loppu.

Mulle on jotenkin tosi raskasta tämä ettei pääse ees yrittämään. Ns. piinailemaan. Piinailu on loppuviimein sentään mukavan toiveikasta - siinä olet sentään päässyt pisteeseen, että elävä alkio on päässyt jo kohtuun asti. Sitten voi vain jännittää lopputulosta ja olla toiveikkain mielin.
Noh nyt ei pääse edes sitä jännäilyvaihetta kokemaan.

Puhelun jälkeen töissä tuli auttamatta itku. Yritä siinä sitten koota itsesi kasaan kun tekisi mieli vain parkua huonoa onnea. Vaan lopulta sitä sai rauhoituttua ja painuin takaisin hommiin. Ei paljoa auttanut että oli tosi hiljainen päivä, eli aika vähän tekemistä. Eli aika hankala pitää ajatukset muualla kuin siirron peruuntumisessa ja vikan alkion menetyksessä.

Noh nyt sitten vaan uutta punktiovaihetta oottamaan. Kesäaika sattaa asiaa hieman hidastaa, vaan katsotaan kuinka paljon. Mutta siirtojännäilyyn pääsen varmaan vasta syksyllä sitten jos mennään taas vain pakastealkioitten turvin. Vaan eipä sitäkään tiiä. Ja mistäpä tietää, tuleeko sillä kertaa yhtäkään alkiota.

On tämä vaan lannistavaa hommaa.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

PP12

Sain kauan oltua testaamatta, näin lomallakin oli juuri sopivasti menoa ja tekemistä tässä loppuviikosta, joten oli suhteellisen helppo olla tekemättä turhia testejä. koen että minun on näin helpompi pitää toivon sirpaleista kiinni - vaan hyvin voin ymmärtää niitä jotka tykkäävät testata jo oikein aikaisin.

Vaan niin, illalla tänään en enää malttanut joten testin ostin ja tein, ja niin nega tulos oli kuin olla ja voi.

Harmittaa, kyllä. Huomenna on viel veritestin aika. Suurin toiveeni on että siellä näkyisi ees kiinnittymisyritystä. Sekin tuntuisi riittävälle - tuntuu niin hassulle laittaa tuhansia euroja hoitoon jos ei tule ees yritystä kiinnittyä? Varsinkin kun siirrossa kaksi ensin sulatettua alkiota ei selvinneet. Eli pakkasessa on yksi ainokainen enää jäljellä, kunnes on koko tonneja vievään prosessiin lähettävä uusiksi...

Huoh. Kyllähän sen järjellä ajatteli ja tiesi että hyvin harva onnistuu heti, mutta toivoin ees sitä kiinnitymisyritystä. Ees haalean haaleaa viivanpaikkaa, joka kertoisi että kroppani ei ole täysin toivon tapaus. Tai no, ei se negakaan ehk niin pahalle tuntuisi jos olisi enemmän alkiota saatu pakkaseen. Silloin prosessi olisi hieman helpompi kestää - ainakin jos taloustilanteen puolesta asiaa mietitään.
Vaan no, aamulla vielä veritestiin niin saa lopullisesti tämän kierron päätökseen ja sitten soittamaan klinikalle kuinka mennään eteenpäin. Minulle lupailtiin että tuo vika pakkasalkio voitaisiin siirtää vielä tässä kuussa, vaan katsotaan miten käy. Hieman kiusallista on taas olla töistä pois puoli päivää siirron takia kun on juuri palannut lomalta...

Nyt pitää yrittää jaksaa olla positiivinen, onneksi on vielä ensi viikko lomaa niin voi rentoutua ja nauttia kesästä hetkisen!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

PP3

Hyvin vielä pysynyt maltti turhan piinailun suhteen, vaan selvästi tässä alkaa pikkuhilljaa kuulosteemaan itseään toiveikkain mielin, että josko jotain oireita tulisi?

Sinänsä se on turhaa, sillä veikkaan että maholliset oireet aiheuttaa ihan nämä tukilääkkeet jos jokin. Silti sitä on aina samaan aikaan sekä huolissaan jos mahassa tuntuu ikävää juilintaa, ja toisaalta pettynyt, jos mitään tuntemuksia ei ole. Ristiriitaista!

Tänään pistin vielä aamulla Gonapeptylin. En ollut ajatellut että tässä kohtaa vielä joutuu itseään pistelemään, mutta niin se vaan lääkäri näin määräsi. Hassua, miten tuntui että tuntuma pistämiseen oli ihan hukassa jo - vaikkei ole montaa viikkoa siitä kun joka ilta pisteli vatsaan lääkkeitä. Tosin ehkä se johtui siitä että tämä oli pistettävä aamulla. En oikein ole aamuihminen, joten siinä aamupöpperössä on hankalaa tuommoisia hoitaa.

Tämä on siinä mielessä jännittävä päivä, että ymmärtäkseni alkio on nyt siinä vaiheessa, että se alkaisi olla kiinnittymiseen valmis. Kai. Nyt sitten oikein erityisellä kiinnostuksella seuraa tuleeko mitään mahanjuilintoja - jo eilen oli jotain pientä. Mutta yritän muistuttaa itseäni että luultavasti sitä tekee ihan nuo Lugesteronit...

Lugesteroneista puheenollen, nyt kun niitä on jo pitempään käyttänyt, olen huomannut miten se minuun vaikuttaa. Voisi sanoa että siinä jos missä on tehokas unilääke! Älytön väsymys iskee tunnin sisällä niitten laitosta ja kestää n. 2-3 tuntia. Tämä sitten ihanasti kestettävä aamuin illoin. Eihän se illalla haittaakaan, mutta töissä oli etenkin eilen aivan erityisen massiivinen väsymys päällä.
Tuntui että jos oli vähänkin rauhallisemman työtehtävän parissa, saattoi tosi helposti liki nukahtaa pystyyn. Siinä sitten ravistelemaan itseään paremmin hereille! Vaan onneksi se pahin väsy ei kestä montaa tuntia.

Eilisen työpäivän päätteeksi minulla alkoi loma. Paha juttu, se tarkoittaa sitä että on entistä enemmän aikaa piinailuun ja turhaan itsetutkiskeluun! Heh... vaan hyvä se vaan on. Saa nyt viimein levätäkin vähän, aika rasas kevät tässä takana on kuitenkin ollut. Ihanaa päästä pian hetkeksi maalle lepäämään!