maanantai 30. huhtikuuta 2018

Jarrulääke aloitettu!

Nyt sitten pistellään Gonal f:n rinnalla Orgalutrania.
Hieman jännitti tuon pistäminen, kun oli ihan oikea ruisku (kun tuo Gonal f on niin ei ruiskumaisessa "kynässä" ja neulakin paljon pienempi...). Varsinkin kun hoitaja mainitsi tässä neulan olevan hieman tylsä verratuna pistokynän neulaan, eli käytettävä vähän enemmän voimaa sen pistossa.
Aloin jo jännittämään että täytyykö se ihan oikeasti voimalla survasta että nahan läpi menee, vaan kyllä sekin meni ihan nätisti rauhallisesti ihopoimuun työntämällä ihan, ehkä vähän enemmään tarvitsi painaa kuin pistokynää mutta yhtä olemattomalta pistos sentään tuntui.

Pistoksen jälkeen tuli kyllä hetkeksi kutinaa ja ärsytystä. Siihen olin henkisesti varautuutkin, kun siitä netissä niin paljon varoitellaan. Vaan onneksi se meni ohi puolessa tunnissa!

Nyt on hieman ristiriitaisia tunnelmia ollut tänään onnistumisen suhteen. Viime viikolla vielä ultrassa tuli mielikuva että olisi kyspymässä tosi monta follikkelia ja mietittiin että toivottavasti eivät oikeasti kaikki kypsy. Noh tämän päiväisessä ultrassa sitten oli toinen ääni kellossa, vain muutama isohko follikkeli ja loput melko pieniä - eivät kuulemma välttämättä kasva riittävästi. Joten nyt sitten mietittiin että mahtaako tulla riittävän montaa ollenkaan... Harmi jos kroppani ei hoitoon oikealla tavalla reagoi.
Vaikka kai se turha vielä on asiaa pohtia liiemmin, seuraavassa ultrassa sitten taas katsotaan missä mennään. Kuulemma joskus follikkelit ottaa loppuvaiheessa spurtin ja kasvaakin kunnolla.

Lisäyllärinä tuli, että myös toisella puolella kasvaa muutama follikkeli! Siis poistetusta munasarjasta on ilmeisesti jäänyt pikkuinen pala jäljelle, joka nyt sitten iloisesti kasvattelee follikkeleita! Nekin varmaan pystytään keräämään talteen, mikäli kasvavat riittävän isoiksi. Nyt olivat vähän "jälkijunassa" tulossa, joten ei voi ennustaa miten käy...

Jännittävää tämä kyllä on, joskin hieman jo etukäteen surettaa jos kaikki vaiva ja raha palaakin hukkaan eikä saa tarpeeksi paljon hyvälaatuisia soluja talteen. Kun kuitenkin sitä rahaa tosissaan palaa kun alituiseen rahaa ultrassa, ostaa lääkkeitä ja no, ihan pelkät bussimatkat ja töistä poissaoleminenkin... Vaan mitäpä ei olisi valmis antamaan ja yrittämään siinä tivossa että lapsen joskus saisi!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Fiiliksiä hoitojen aloituksesta

Tähän asti on mennyt aika mukavasti. Maanantaina aloitin piikittämään Gonal f:ää ja tänään oli taas ultra, jossa tsekkailtiin missä mennään.
Olin luullut että jo viikonloppuna aloittaisin tuon jarrulääkkeen pistämisen Gonalin rinnalle, mutta ei nyt kuitenkaan vielä sitä aloiteta. Kuulemma munasolujen pitää olla muistaakseni 12-14 mm kun sitä aletaan pistämään. Nyt oli isoin vasta 8 mm. Mutta yksilöllistähän nämä on miten nopsasti etenee!

Hieman jännitän miten monta sietä aikanaan tuleekaan. Nyt oli kuulemma peräti pari-kolmekymmentä kypsymässä, mutta se on ns. liikaa. Vähemmän on parempi, mitä olen googlaillut niin solujen laatukin on parempi jos tulee vähän vähemmän. Vaan tämä käi on tätä PCOS:n tuomaa ongelmaa että siellä nyt iloisesti monenmonta olisi tulollaan. Tai minusta tuo on hurja määrä, kun ottaa huomioon että minulla nyt on enää vain yksi munasarja olemassa. Miten monta niitä tuliskaan jos toinenkin olisi.... hui :D

Noh, ensi viikolla tietää taas enemmän seuraavassa ultrassa että miten tilanne etenee.
Olotila ainakin on toistaiseksi ollut aivan mainio. Tänään on ollut illalla päänsärkyä, mutta veikkaisin että sekin menee enemmän poikkeuksellisen kiireisen työviikon ja väsymyksen piikkiin enemmän kuin hormonikuurin. Piikittelytkin on sujuneet ihan mukavasti, tuo pistokynä ei juuri nimeksikään ees tunnu kun sen ihoon pistää. Jarrulääkkeestä olen netistä kuullut toista, kuulemma se on paksumpi neula siinä ja kirveleekin ilmeisesti... vaan sen näkee sitten!

Onni että ensiviikolla on vappu eli töistä saa hieman hengähtää. Tulee hyvään saumaan, veikkaan että ensi viikolla solut voi olla jo sen verran kasvaneet että olotila voi olla jo tukalampi. Oikeastaan ootan ihan uteliain mielin miten turvonneeksi tässä tulee. Kun minulla on "verrokkina" viime vuotinen suuri kystani, muistan että sen kanssa oli vikana parina kuuna ennen leikkausta jo erittäin hankalaa esimerkiksi kumartua nostamaan maasta mitään. Plus töissä ainakin yksi luuli hetken että olen raskaana, kysyi ihan suoraan asiaa...
Toki silti jännittää kun onhan tässä näitä riskejä. Se mille olotila tuntuu on lopulta toissijaista, kunhan vain kaikki menisi hyvin ja saisi hyvälaatuisia soluja talteen. Sitä toivoen siis. Nyt lepäämään työviikon väsymystä pois!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

IVF:n pistokset alkakoon!

Tänään oli käväisy ultrassa, varmistus että kaikki on ok kierron alkuvaiheeksi. Sain reseptin munasolujen kasvatuslääkkeeseen, sitä olisi nyt sitten tänään illalla tarkoitus alkaa pistämään.
Viimeinkin! Hieman jännittää kyllä. Vaikka pistäminen käytiin hoitajan kanssa läpi ja kokeilin tekniikkaa siellä, niin kummasti se alkuun jännitti vaikken mikään neulakammoinen ole sinänsä.
Hoitoalaa olen aikoinaan hetkisen aikaa opiskellut ja sitä kautta muutamia kertoja on pistänyt muita, mutta siitäkin on jo vuosia aikaa. Plus jotenkin hieman eri asia pistää itseään kuin muita.

Vaan kyllä se pistäminen onnistui eikä tuntunut lainkaan, joten eiköhän siitä nyt kotona itsekseen ongelmitta selviä! Ainakin tuo pistokynä vaikutti hyvin helppokäyttöiseltä. Enemmän jännittää mahdolliset sivuvaikutukset.... kuten se hyperstimulaatio joka tästä voi tulla. Pitää muistaa juoda vettä paljon, josko se ennaltaehkäisi semmoiselta. Toivottavasti.

Sinänä vähän harmi kun kroppani taas sekoili niin että pääsen vasta nyt tämän aloittamaan. Niin paljon on stressiä ja kiirettä töissä juuri nyt, että vähän jännittää senkin puolesta kuinka tästä selvitään. Toisaalta, eipä työkiireitä voi etukäteen ennustaa, olisi ne voineet olla silloinkin kun pistokset oli alunperin aikomus aloittaa pari viikkoa sitten. Että sinänsä turha murhe. Ensi viikko on onneksi vapun ansiosta vähän kevyempi, niin eiköhän sitä hyvin jaksa. Ainakaan ei ehdi liikaa jännittämään tuota punktiota ja muita juttuja, kun on riittävästi pohtimista päivissä jo muutenkin!

Nyt vaan toivomaan parasta ja jännäämään miten tämä viikko sujuu!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Suuria pieniä askelia eteenpäin!

Täytyy myöntää, ett olen tullut hieman araksi päivittämään tätä blogiani. Johtuu ihan siitä, että pelkään niin paljon tuon kystani kasvavan liian suureksi ja siten pilaavan kaikki suunntelmat, mitkä nyt on tehty. Minulla on niin kova toive siitä että nyt tämä munasolujen kasvattelu ensi kierrossa onnistuisi ja saisi hyväaatuisia munasoluja mahollisimman paljon talteen.

Sitten ehkä uskaltaisin hieman huokaista...  Jos siinä vaiheessa leikkaus tulisikin eteen, niin oisi ainakin soluja saatuna talteen jos kystan poistossa menisi taas jokin pieleen.
Vaan ei auta kuin toivoa parasta että sen koko pysyisi maltillisena ennen hoitoja ja niitten aikana. Voihan olla niinkin ettei eka hoitokierros vielä toimi kunnolla, alussa voi käsittääkseni olla vähän hakemista oikean lääkityksen määrän yms suhteen.

Nyt on siis homma jo mennyt hieman eteenpäin. Tarkoitus olisi ensi kiertoon aloittaa hormonipistokset. Mulla ei kierrot ole koskaan olleet niin kauhean säännöllisiä joten tarkkaa päivää en tiiä, mutta varmaan viikon parin sisällä, jos hyvin käy. Töitten kannalta kyllä vähän ikävää että ei pysty tarkkaa päivää sanomaan, onneksi työpaikkani on aika joustava. Siitä tulikin mieleen, miten te muut itselliset naiset olette työpaikan kanssa menetelleet? Oletteko pysyneet koko prosessista hiljaa vai onko asia tullut jossain vaiheessa ilmi? Onko kyselty tarkemmin syitä tms jos on joutunut useammin lääkärissä ravaamaan tai tullut koko päivän poissaoloja? Näissähän varmasti on vähän eri käytäntöjä eri työpaikoilla toki miten toimitaan että tarvitseeko saikkulappua milloin ja tämmöstä, mutta kiinnostaa miten ihmiset toimivat tälläisten etukäteen tiedossa olevien poissaolojen suhteen... ehkä vähän hassu kysymys, mutta kiinnostaisi kuulla miten ihmiset ovat päätyneet tekemään. Kun tämmöisessä prosessissa niitä lääkärikäynteja tahtoo aika tiuhaan tahtiin olla.

Myös luovuttaja on löytynyt, alussa meinasi sen suhteen olla ongelmia kun kuulemma nyt on aika heikonlaisesti luovuttajia tarjolla tällä hetkellä. Vaan löytyi sentään, lopullinen vahvistus tulee sitten kun menen seuraavan kerran klinikalla käväisemään. Myös lahjasolujen käyttöön vaaditut pakolliset verikokeet on alta pois.

Eli oikeastaan homma etenee ihan mukavaan tahtiin.
Oikeastaan välillä ollut jopa haastavaa ns. pysyä perässä, silla arki on ollut aika hektistä pari viime viikkoa muutenkin. Töissä ollut kova kiire ja siihen oheen lopputyöni viimeistelyrumba, niin tekemistä piisaa... vaan jos kaikki menee hyvin on kuun lopussa jo kouluhommat lopullisesti ohitse, ja voi keskittyä pelkään työntekoon (ja hoitoihin, heh).

Vaan hissukseen hyvä tulee. Nyt vaan toivon että pian jo pääsisin hoitoja aloittamaan oikeasti! Pistoshoito ei minua pelota, tosin aaatokset voi olla toiset sitten kun se piikki on käessä ja pitäiis itse itseään pistää. Mutta en varsinaisesti pelkää piikkejä, joten eiköhän siitä selviä ihan ongelmitta. Enemmän se punktio minua pelottaa. Mutta lääkäri totesi että lääkkeet on ihan tehokkaita siinä ja homma alle vartissa yleensä ohi, joten ehkä se ei sitten niin kovin kivulias ole mitä hitusen pelkään.

Vaan toiveikkain mielin taas eteenpäin, tsemppiä muillekin!