perjantai 23. maaliskuuta 2018

Viimeinkin?! Suunnitelman poikanen valmiina ja IVF oottaa...

Lääkärillä käyty, ja viimein tuli vihreää valoa hoitojen aloittamiselle - tai mikäpä kai sitä tässä vaiheessa estäisikään, jos tämä kysta ei liialti ala kasvamaan.

Ihan mukava käynti oli, tulee pian vielä toinen käynti kun tämä oli lähinnä semmoista tilannepäivitystä kun on uusi lääkäri. Ensi kerralla mietitään kai jo vähän tarkemmin asioita, mutta nyt ainakin se tuli selväksi, että suoraan IVF-hoitoihin pääsen.
Tai pääsen ja pääsen, kuulemma minun taustallani ei pelkästä inseminaatiosta olisi yhtään mitään hyöytyä lähes 100% varmasti, kuulemma kun on kerran ollut tulehtunut leikkauksen jälkitila ja erittäin kiinnikkeinen tuo sisuskalujen tilanne niin munajohtimet ei moisesta hyvää tykkää... 
Sinänsä tietysti hyvä, eipähän mene rahaa siinä mielessä hukkaan. Mutta tavallaan lisää omaa pelkoa lopullisesta epäonnistumisestakin, että näinkö paha se tilanteeni nyt onkaan.

Lääkäri myös varoitteli kovasti kaikista ongelmista mitä hoitojen aikana voi tulla. Pahimmillaan voi joutua sairaalan jos huonosti käy. Kuulemma kun on aiemmin leikkauksen jälkeen tullut tulehdusreaktio, niin semmoinen voi myös näitten myötä tulla herkemmin. Ja lisäksi pcos tekee tilanteesta aika hankalan. Ilmeisesti siinä tilanne voi mennä siihen että lääkitykset ja muut aktivoivat kystiakin kasvamaan, mikä voi olla ongelmallista... Ja sitten oli se mistä olin jo aiemminkin kuullut, hyperstimuaation riski. Tai en tiiä oliko nuo aiemmatkin jutut siihen liittyviä asioita?

Vaan en nyt vielä ole asiaan hirveän tarkasti ehtinyt perehtymään. Sain kyllä esitteen hoitojen kulusta, mutta pakko kyllä selvittää netistä lisää tietoa. Toki jonkin verran tiesin aiheesta etukäteenkin, mutta nyt kun kerran suoraan siihen hoitomuotoon mennään niin onhan se hyvä selvittää mitä on tulossa. 

Ilmeisesti sitten kun on vähän otettu verikokeita ja näitä luovuttajajuttuja ja tämmöisiä mietitty niin pääsisin hoitoja aloittamaan, jopa jo ennen kesää. Eli aika pian!
Nyt vaan toivon että kaikki menisi hyvin, että oikeastikin pääsisi ne aloittamaan ja että ennen kaikkea kroppa kestäisi sen munasolujen kasvatusoperaation. Ettei tulisi pahoja komplikaatioita..

Nyt hyvillä mielin eteenpäin, ainakin on jokin suunta olemassa, jokin mitä kohti mennä!

torstai 8. maaliskuuta 2018

Vihreää valoa hoitojen aloittamiselle, mutta kuinka kauan?

Pitkään siinä meni taas kun julkisella puolella mietittiin, mikä kumma nyt tällä kerta vialla on. Ei kovin montaa käyntiä sinänsä, mutta niinhän se julkisella aina menee että oottaa saa, aina ootetaan milloin sueraavaa käyntiä, milloin puhelinkeskusteluaikaa lääkärin kanssa.

Vaan nyt ainakin tietää mikä on vialla. Oli muuten JUURI mun tuuria :( Niin vaan nimittäin KOLMAS kysta paljastui! Ihan oikeasti, tämä siis havaittiin muistaakseni alle kaksi kuukautta viimeisen leikkaukseni jälkeen, jossa jättimäiseksi kasvanut kysta poistettiin syksyllä.
Nythän ne epäili että olisi kohtuun tullut jotain ihmeellistä leikkauksen jäljiltä, vaan magneettikuvat paljasti että kyseessä onkin kysta, joka on sellaisessa paikassa että tavallisella utralla vakutti että ongelma sijaitsisi kohdussa eikä ulkopuolella....
Olisi mukana tietää, kuinka tyypillistä edes pcos-potilaalle on tällä tasolla jatkuvat kystat? Kun toinen kystani havaittiin, lääkäri sanoi ettei ne yleensä noin nopeasti uusi.

Vaan nyt kun vointi on hyvä ja veriarvot normaalit niin lääkäri päätti että ei toistaiseksi leikata. Kun seuraava leikkaus on jo niin iso riski että menetän tuon toisenkin munasarjan ja jään lopullisesti lapsettomaksi :( Kun sen verran huonoa tuuria ollut noissa leikkauksissa jo.

Joten viimein tuli virheää valoa hoitojen aloittamiselle. Nyt onkin sitten aika varattuna taas tuonne yksityisklinikalle, saa nähdä mitä sanovat. Jännittää, kovasti.
Aika pahasti pelkään että lapsettomaksi jään, sillä jos tuo kysta aktivoituu kovasti kasvamaan niin onhan se sitten lopulta leikattava. Mitkä on mahikset siihen että hoitojen suhteen onnistaisi niin nopeasti että ehtisi lapsen saamaan ennenkuin leikkaus on ajankohtainen? Etenkin kun on tämä rakennevika kohdussa, joka altistaa keskenmenoille tavallista enemmän. Olinhan minä varautunut pitkään prosessiin ja keskenmenoihin, mutta nyt tämä tuntuu jo taistelulta aikaa vastaan. Että antaako kehoni minulle riittävästi aikaa onnistuakseni...Kun jotenkin olin ajatellut että aikaisin, nuorena hoidot aloittamalla, olisi edes kohtuulliset mahdollisuudet onnistua. Että kun aikaa vain on tarpeeksi... vaan onko sitä?

Yritän ajatella positiivisesti. Jos lääkärit ovat oikeassa, tämä kysta on tyypiltään samanlainen kuin ensimmäinen mikä puolitoista vuotta sitten leikattiin. Se ei kasvanut puolen vuoden leikkausjonossa, vaan oli ymmärtääkseni samaa kokoluokkaa havaittaessa kuin leikattaessa. Viime vuotinen kysta oli jokin epätyypillinen, eivät päässeet selvyyteen mikä, mutta ns. nestetäytteinen. Sehän kasvoi niin että ylsi jo ns. navan yläpuolelle. Sellainen kysta on vaarallinen jo, pakkokin leikata.
Mutta jos nää nyt on oikeassa -  tiiä miten tarkkaan voivat mitään diagnoosia kystan tyypistä magneettikuvilla antaa edes, niin itse toivon että se pysyisi maltillisen kokoisena... ettei tarvitsisi leikata.

Lääkäri jolla alunperin aloin v. 2016 yksityisklinikalla käymään ei ollut enää töissä tuolla klinikalla, joten meni sitten lääkärikin vaihtoon kun aikaa varailin. Jännittää millainen tyyppi tämä on. Toivon että osaava, ottaisi vakavasti minut ja asiani. Vaikka eiköhän se. Mutta pieniä jännityksen aiheita senkin suhteen.

Nyt en muuta toivo ja rukoilen kuin että kroppani olisi armollinen, kysta ei kasvaisi ja että tavalla tai toisella onnistuisin lapsen saamaan joskus.