maanantai 29. tammikuuta 2018

Hitaasti, hitaasti eteenpäin. Askel askeleelta.

Lääkärin kanssa oli viimein soittoaika, ja totesi että ei siellä mitään hälyttävää hänestä ollut. Ei ainakaan leikkaamaan lähetä tms ettei mitään sillä tavalla haitallista pitäisi olla, jotain leikkauksesta jääneitä jälkiä vain.
Vaan päätti kuitenkin että varmistetaan asia nyt vielä magneettikuvalla ja hormonitasoihin liittyen verikoekin. Että sitten ainakin saa varmuutta asiaan ja voisi viimein mennä yksityiselle puolelle hoitoja eteenpäin suunnittelemaan.
Pitää ajatella positiivisesti, vaikka tämä tarkoittaa yli kuukautta lisää lykkäystä lapsihaaveilleni (taas kerran) niin sitten olisi ainakin varmuus. Ns. mustaa valkoisella että tilanne on ok ja pääsisi viimein lasta yrittämään...

Pitää vain jaksaa olla kärsivällinen. Sikäli ärsyttävää, kun mitään oireita ei ole ollut enää aikoihin että olisi jottain ns. vialla.
Siinä vaiheessa kun magneettikuva ja sen jälkeinen lääkärin soittoaika on ohi, on kulunut noin vuosi ja nelisen kuukautta siitä kun astelin ensi kertaa yksityiselle klinikalle. Pitkä se aika kyllä on... useimmat yksin lapsen hankkivat kai siinä ajassa ovat jo pitkälllä hoitojen suhteen. Moni jo raskaana, osalla jo lapsi sylissäkin asti.

Vaan kuten lääkärit jaksaa kerta kerran jälkeen hokea - minä olen nuori, minulla on aikaa, tutkitaan rauhassa... huokaus? Noh mutta lippu korkealla vaan ja toiveikkain mielin vain eteenpäin!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Pian selviää jatko

Kovasti on nyt tutkittu taas, kun viimein aikani julkiselle tutkittavaksi tuli eteen.
Varsinainen leikkauksen jälkitarkastus oli jo pari viikkoa sitten. Ihan ok vaikutti olevan kaikki, mutta jotain lääkäri jäi vielä miettimään. Päätti sitten että tulepa parin viikon päästä uusiksi ultrattavaksi niin sitten tietää paremmin.
Ultran teki eri lääkäri, mutta leikkanut lääkäri soittelee sitten ensi viikolla lopullisen arvionsa tilanteesta ilmeisest kuvien ja muitten perusteella. Ultrannut lääkäri arvioi että ei tämän mitään vaarallista pitäisi olla - jotain leikkauksen jälkiä vain vaikutti olevan.

Nyt sitten kova jännitys mitä lääkärini arvioi, onko tilanne ihan ok hoitohin lähtemiselle vai tarvitseeko jotain operaatiota tms tässä vielä.

Voi kunpa, kunpa pääsisin pian hoitoja aloittamaan.